Silmät menevät kiinni väkisinkin, mutta sen halusin vain kertoa että olen päässyt tekemään jotakin erityisen mukavaa. PaaPiin Anniina otti jokin aika sitten minuun yhteyttä, vaihdoimme vähän palveluksia ja nyt minulla on komea vihreäraitainen Rollo ja PaaPiin uudessa Design Shopissa minun tarinoitani. (Pilkku- sun muine virheineen kaikkineen). Haluaisin enemmänkin kertoa siitä miksi tämä on minulle niin mukava ja muuta sellaista "bloggailun parasta antia" -juttua, mutta nyt ihan tosi on pakko mennä nukkumaan. Rollokin jo simahti Pesosen viereen sohvalle.
Kauniita unia!
*****
It's really hard to keep my eyes open, but I just wanted to tell you about this really cool thing I got to do. Anniina from Paapii-blog contacted me a while ago and we did a little deal. As the result, I now have the handsome green striped Rollo the cat and PaaPii's new Design Shop has my stories. I'd like to write a lot more about why this makes me so happy, but I seriously have to go to bed now. Rollo and Pesonen are already snoring on the sofa.
Kaikki ideat eivät ole hyviä. Se oli tosi hyvä idea että hioin pöydän ennen maalaamista, muuten se olisi ollut edelleen liian epätasainen piirtämistä ajatellen. (Vaikka tykkäsin kyllä että pöytä oli tosi kaunis maalitahraisena). Sekin oli hyvä idea että käytin pohjamaalia. Se ei ollut hyvä idea kun päätin että maalaan raitoja! Huono idea oli. Kuulosti kyllä hyvältä ja muistan ihailleeni raidallisia lattioita joskus jossain, mutta tämä homma ei kyllä toiminut. K a u h e a. Niin että huitaisin yksiväriseksi. Ensin pelkän kannen ja sitten loputkin, ja hyvä siitä tuli. Mustikkamaidon värinen maalipurkki on ollutkin riittoisa, sillä on viime kesäkuun jälkeen maalattu nyt kaksi pöytää, kaksi jakkaraa ja yksi tuoli ja vieläkin jäi vähäsen.
Meinasin ensin koristella pöytää vielä, mutta taidankin antaa sen olla. Ei uskalla riskeerata, toinen huono idea saman viikon aikana voisi olla liikaa. Tänään syötiin iltapala leikkihuoneessa, tuntui juhlavalta. Juhlimisen arvoista on ainakin se, että vielä seitsemän aikaan illalla aurinko heijastuu pöydän pinnasta ja tekee seinälle ikkunan kanssa varjoja. Valoa näkyvissä, mahtavaa!
Some ideas are not so great. Sanding the table before painting it, that was a good idea. And using primer was a good idea, too. But it turns out, that painting stripes was not a great idea at all, although I vividly remember admiring striped floors somewhere on more than one occasion. And I thought this would be a hit. This was not a hit. This was t e r r i b l e. A miss. A flop. So I painted it again. And it turned out ok. The blueberry milk -paint has proven to be a berry good buy, I got it last june and have used it to paint two tables, two stools and a chair. And there's still a little bit of it left.
I was going to decorate the table with some kind of a pattern, but decided to leave it. Can't bare to risk another bad idea within the same week. Today we had a little evening snack in the playroom, which felt festive. And what's not to be festive about, when it's seven pm and the sun is still bright enough to reflect beautifully on the freshly painted table and cast pretty shadows on the wall. We can see the light and we're loving it!
Oletko sinäkin niitä joka valitsee aina vähän eri numerot kuin lottokone? Ei se mitään, niin minäkin teen. Mutta nyt olisi tilaisuus ottaa pientä revanssia numeroiden suhteen. Jaossa ei kylläkään ole euroja, vaan numeroita. Ja nyt saa just sen numeron minkä haluaakin. Tanskalainen Ramsign tarjosi mahdollisuutta arpoa numerokyltti ja tottahan suostuin. Jätä siis kommentiiboksiin viesti niin olet mukana arvonnassa, voittaja saa valita Ramsignin valikoimista haluamansa kaltaisen numerokyltin, täällä voi ihastella vailkoimaa. Linkittämällä saa toisen arvan, laitathan silloin maininnan viestiin että hoksaan :) Arvonta jatkuu vaikkapa 10.4 asti.
Tarvii varmaan tehdä se lottokin, koska tuli pakonomainen tarve ostaa punavalkoinen majakka. Ja siihen punavalkoinen emalikyltti.
*****
Are you one of those people who always picks the wrong numbers in lottery? That's ok, me too. But now you have a chance for a rematch as far as picking the right numbers goes. There's no cash prize, but instead, numbers. And this time you're getting just the number you want. Danish company Ramsign offered me a chance to do a little giveaway with their enamel signs and of course I said yes. So leave a comment and you're in. The winner gets to pick a number sign from Ramsigns selections, which you can check out over here. You get another ticket if you link this giveaway on your blog, and if you do, please mention it so that I know :) You have time until 10th of April, good luck! And Ramsign does ship wolrldwide, so everyone can take part in this.
Me thinks I need to try my luck with the lottery, too. I'm feeling a sudden urge to buy a lighthouse. A red and white lighthouse. And a red and white enamel sign to go with it.
Niin kaunis kappale on soinut työmatkoilla koko viikon. Olavi Uusivirta onkin jo valmiiksi ollut salainen suosikkini mutta Anna Järvinen on jäänyt pienen kielimuurin takia vähän kaukaisemmaksi. Vaikka naisella on ääni kuin linnulla. Tilanteeseen tarvitaan muutos, ja taidankin hankkia Annan pian julkaistavan uutuuslevyn omaan hyllyyni. Ruotsin taitoni ovat kipeästi parantamisen tarpeessa ja voisin ottaa vähän kielikylpyjä kauniin musiikin avulla. Levyjen päälle laulamalla se on englantikin opittu :) Sitäpaitsi minäkin kuulostan linnulta, sellaiselta melko laihaääniseltä varikselta tai lokilta, mutta linnulta kuitenkin.
Kuvissa on minusta samaa tunnelmaa kuin Annan ja Olavin biisissä: jotain kaunista mutta särkyvää ja pohjalla vähän tummempaa sävyä. Ylin on Maia Floren sarjasta Sleep elevations, lisää kuvia täällä. Alemmat kuvat ovat Gerda Steinerin ja Jörg Lenzlingerin teoksista, ihana tunnelma ja ihanat kuvaukset (myös englanniksi) täällä.
Oi kun onkin herkkä olo tänä aamuna, mitähän tästä päivästä tulee. Ei varmaan kannata tuhlata tällaista mielentilaa siivoukseen, eihän? Taidan mieluummin maalata sitä keltaista, viime viikon ylityöt veivät puhdin sen verran perusteellisesti että kaikki kiva on vähän vaiheessa... Ihanaa sunnuntaita, ollaan nuoria ja kauniita ainakin tänään! Ei vaan sittenkin: ollaan nuoria ja kauniita, piste.
*****
A hauntingly beautiful song has been playing on the radio all week long, and I've been listening to it while driving to work. Olavi Uusivirta has been a secret favourite of mine for a while, but Anna Järvinen is a mystery to me. I've heard of her, but since my swedish is less than great I haven't really gotten a grip of her. I think that has to change, and I'm definitely getting my copy of her soon to be released album. I'm getting an update on my swedish by singing along her songs. You know, I sound like a bird too. A very thin voiced crow or a seagull, but a bird all the same.
There's something very similar between the above pictures and the song. Very beautiful but fragile, with a darker undertone. The first one is from Maia Flores Sleep elevations, more pictures over here. The other pictures are by Gerda Steiner and Jörg Lenzlinger, more of their magical work as well as discriptions of the pictures over here.
Oh, I'm feeling so sensitive this morning, I think this is no state of mind to be doing house chores, right? I'll probably continue with the painting things yellow - project I started last weekend. I've had such an overly busy week at work that everything has been left unfinished... Have a lovely sunday, let's all be young and beautiful at least for a day! No, I take that back: let's be young and beautiful, period.
Voi kyllä! Pinnasänkysohva on ollut valmiina jo reilusti yli vuoden mutta en ole millään keksinyt sille hyvää väriä. Kyllä kannattikin miettiä. Tai siis olla miettimättä. Tästä nimittäin piti tulla kirkkaan keltainen, mutta tuo hehkuttamani oranssi meni ohi ihan viime sekunnilla ja osoittautui nappivalinnaksi. Tytön huoneessa on nähkääs ollut pieni sisustuksellinen ongelma nimeltä vaaleanpunaiset seinät. Ihan sievät, mutta niillä on vähän puurouttava vaikutus ympäristöön. Tarvittiin kontrastia ja oikeaa asennetta. Ja sitten vähän sattumaa ja tuulella käyvää maalaria :)
Sattumalta oranssi sointuu nyt aurinkolamppuun sekä kaunismäkituolissaoleviin oransseihin linnoihin. Aika muikea onnistuminen. Ihana! Eloisa! Appelsiininen! Eläköön Oranssi!
Ja etukäteen eläköön myös vihreälle, seinähylly näyttäisi kaipaavan vähän rehevämpää sävyä. Kunhan nyt ensin saan sudittua sen keltaisen maalin tuoleihin.
*****
Oh yes! This former baby crib turned into a sofa has been ready for well over a year now, but I just haven't been able to figure out what colour to paint it. Turns out it was so worth it to keep thinking over. Or more accurately, to stop thinking. You see, I bought a bright yellow paint for this, but the dashing orange won at the last minute and boy, is it perfect or what? There's been a little decorational problem in that room, called pink walls. Real cute and all, but they tend to turn all other colours into a blur of boring. So some contrast was needed, as well as some attitude. Plus a happy coincidence and a whimsical painter :)
By coincidence, the orange now matches the sun lamp and the little castles on the kaunismäki-chair. Pretty cool. Lovely! Vibrant! Fruity! Long live orange!
And long live green, too. I think that shelf needs a deeper shade. I'll get to it once I'm finished with the bright yellow, which is now going to give a couple of chairs a new look.
Alin kuva on siskon ottama ja odottelee kehyksiä, jotenkin samaistuin tähän ensi näkemältä :)
Tiedättekö, luulen löytäneeni syyn sille miksen koskaan voita lotossa jättipotteja. Se johtuu siitä että minulle jaetaan semmoisia sopivan kokoisia onnenpotkuja silloin tällöin. Niin kuin nyt esimerkiksi eilen maalikaupassa, kun halusin pienen purkin oranssia maalia mutta värikartan "päiväntasaaja" oli makuuni hieman liian paksu. Mitäs sitten löytyikään? Purkki toiselle asiakkaalle sävytettyä päiväntasaajaa johon oli tullut jokin virhe niin että sävy oli liian vaalea. Siis juuri sellainen jota minä halusin. Voittajafiilis! 2,7 litraa just mun oranssia pilkkahinnalla ja kauppiaskin oli tyytyväinen kun pääsi pöntöstä eroon.
Paitsi että se purkki ei ole kalustemaalia vaan remonttiässää. Innostuksissani en ehtinyt asiaa sen kummemmin miettiä. Tuohon pinnasänkysohvaan maali on ihan kelpoa, mutta tuoli ja kynttilänjalat eivät kyllä lähempää tarkastelua kestä. Eikä auta mennä hakemaan oikeanlaatuista maalia kun ei tätä vahingossa syntynyttä sävyä voi toistaa. Melkoinen ähäkutti :) Vaan ei se mitään. Hieno oranssi se on silti ja sitä jää sen verran yli että sillä saa maalattua vaikkapa vessan seinät. Tai pikkueteisen tai sen paikan jonka pitäisi olla pukuhuone mutta joka oikeasti on pyykkejä pursuileva pikku koppi.
Paitsi että tällä kertaa mies taitaa tehdä sen harvinaisen asian että käyttää veto-oikeuttaan ja torppaa suunnitelmani. Sen se on tehnyt aiemmin vain kerran kun halusin maalata kirjahyllyn syreenin väriseksi.
Silti olen kyllä onnellinen omasta oranssistani. Ja on mulla toinen purkki reipasta kiiltävää peruskeltaista, että asiat taitaa kuitenkin olla ihan hyvin.
*Niin ja PaaPiilla arvotaan bambeja, käykää osallistumassa :)
*****
In short: I got lucky when the paint store had a can of orange they had mixed for someone else. The lucky part was that they had mixed it wrong so that it's a shade that doesn't exist on their colour maps, but was just the shade I wanted. And it was cheap. Yay! So I've been painting away with my own shade of orange. Only thing is, it's not the right quality for painting furniture, but I'm still making the most of it.
Hubby wasn't too keen on me painting any walls orange so I'm saving the leftover paint for future projects. There's plenty of it. Plus I have another can of bright glossy yellow so things are looking pretty good :)
Don't forget to check out the lovely giveaway at Paapiis blog over here!
Sinne meni taas yksi viikko. Alkaa vähitellen hahmottua etten saa paljoakaan aikaan arki-iltaisin mikä on aika tylsää. Viikonloppuna tahtoisi tehdä jotain mukavaa, mutta nytkin odottaa melkoinen määrä siivoamista ja pyykkien lajittelua tekijäänsä... Ensin saa kuitenkin vähän etsiä inspistä ja löytyyhän sitä, tällä kertaa Marokosta. Oikeastaan voisi muuttaa Marokkoon, vaikkapa juuri tuohon taloon. Herää kysymys miksei meillä voisi kasvaa puu keittiössä? Noin niinku periaatteessa... Täältä löytyy lisää kuvia.
Tämä vissiin tarttuis nyt imuriin. Jos sitten vaikka palkitsisi itsensä maalipurkilla päivän päätteeksi :)
*****
There went another week. I'm starting to realize just how little I get done during the week. I find this very saddening and most of all, boring. On weekends I'd love to do/make something cool, but turns out there's a lot of cleaning and other stupid stuff waiting to be done... I was trying to find some inspiration, and boy, did I. Look at this gorgeous home in Morocco. Maybe I should move to Morocco, in that house even. I want to know why I don't have a tree growing through my kitchen? Click here for more pictures.
I guess I'm getting the hoover out. But I'm definitely rewarding myself with a can of fresh paint afterwards :)
sunnuntai 13. maaliskuuta 2011
Kivoja hiihtolomaviikon juttuja: tein vähän vaihtokauppaa Paapiin Anniinan kanssa ja meille muutti yksi tällainen ihana katti. Nimikin hänellä on, mutta sen pidän vielä salassa. Syistä jotka myös pidän salassa. Mahtava katti se on: minä tykkään, lapset tykkää, siskon lapset tykkää ja kissatkin tykkää päätellen noista karvoista uuden katin naamassa. Tai sitten karvat ovat siinä siksi etten ole imuroinut... aika moneen päivään.
Tuoleja maalasin neljä, yhdestä tuli vaaleansininen, kaksi sai valuraudan sävyn ja yksi tuon mustikkamaidon. Vanhat pinnatuolit ovat nyt kyllä upeat, tykkään niiden muodoista. Muutakin pientä tein, mutta tässä nyt nämä. Se kela jäi kyllä liian ison kokonsa takia vielä toimettomaksi, luulen että se pääsee pihapöydäksi kesällä...
Viikon suru-uutiset eivät varmasti ole menneet keneltäkään ohi silmien. Omiakin suruja tähän viikkoon on mahtunut, sellaisia jotka eivät uutiskynnystä ylitä mutta tuntuvat itselle suuremmilta. Niin kummallisesti ihminen toimii. Onko kovin itsekästä toivoa että voisi olla niin kuin tämä laulu? Ettei tuntisi huolta?
*****
This cool cat made by Anniina over at Paapii moved in. Everybody loves him. He has a name, but I want to keep it a secret for a little while. I have my reasons :) Got four chairs painted, these two old ones look so cute now. Love the shape of them. I'll leave the rest for later, as it feels a bit weird posting stuff like this right now.
Everybody has heard the devastating news from Japan. A loss so huge it can't be comprehended. Still I've been crying over another loss. Because it happened in my little world. And that's how us humans work. Is it very selfish to wish I could just feel like that song? Carefree.
Lapset lähtivät mummulaan hiihtolomaksi ja miehelläkin on ensi viikko vapaata. Minulla on töitä, mutta iltaisin olisi aikaa esimerkiksi maalata kun ei tarvitse huolehtia uteliaista pikkusormista. Niin että päivä alkoi jämämaalien tutkimisella.. Kaapista ei harmi kyllä löydy oranssia mutta jotain kuitenkin. Tallista löytyi kaksi kunnostusta odottanutta tuolia, keittiön lipastollekin voisi tehdä jotain ja sitten on vielä tuo yksi kaapelikela joka halusi lähteä meille. Hauskaa tiedossa :)
*****
Kids went to visit their grandparents for the winter break, and hubby's got the week off, too. I've got work as usual, but what I've also got is the perfect chance to do some painting. So I started the day going through the leftover paint stash. No orange, but something useful. I had two old chairs waiting for fixing, and a dresser that needs some care plus there's that big cable reel that wanted to come home with me the other day. I'm gonna have so much fun :)
Ilmeisesti on kulunut tarpeeksi pitkä aika siitä kun kotona lojui isän hankkijan lippiksiä siellä sun täällä. Oranssi on alkanut näyttämään ihan hyvältä väriltä. Ajattelin että ne tammikuussa kirpparilta löytyneet puiset kynttilänjalat voisi maalata oikein tujulla kiiltävällä oranssilla. Ja keittiöjakkaran myös! Silkkaa vitamiinia sopivasti annosteltuna. Vaikka toisaalta ei se niin vakavaa vaikka vähän menisi yli värien kanssa.
Värien lisäksi addiktoidun ilmeisesti hyvin helposti lahjakkaisiin nuoriin laulajapoikiin. Täytyy kai vähentää telkkarin katselua entisestään sillä eilisen ameriikan idolin jälkeen olen viettänyt suuren osan tästä sairaspäivästä katsellen tätä. Uudestaan ja uudestaan ja vielä kerran. Pystybasson ääni resonoi selkärangassa mukavasti. Laulajan äänestä puhumattakaan.
Edit: ja Susannan työhuoneella onkin pistetty keittiön kaapit oransseiksi, aika rohkea veto :)
*****
Enough time has passed since my childhood home had dads orange caps lying around. I find myself liking the colour. Now I'm planning to paint those wooden candle sticks with a bright grlossy orange paint, and the same goes for the kitchen stool. It's pure vitamin when the doses are just right. Then again, it's never too serious if one gets a little carried away with colours.
In addition to being addicted to colours, I seem to be maybe a bit too enthusiastic when it comes to young men who can sing. After watching american idol last night, I've spent most of today watching this video. Over and over again and then once more. The sound of that stand up base sure resonates with my spine. not to mention the sound of that boys voice.
