Sisko-onnea ja siivouskarmaa - Sister Luck and Cleaning Karma

Minulla on kolme siskoa ja ne on kaikki ihan mahtavia.  Niistä  keskimmäinen  ei kun siis pienin teki koulussaan pikkuapinastani tämän taulun (vedoksen vai mikä se nyt onkaan virallisesti...) josta tykkään kamalasti. Tykkään myös että minua on kovasti onnistanut siskoasiassa, seikka joka on ehkä hyvä kertoa suoraan siskoillekin joskus.  Tai siis, hei siskot, ihania olette!   Ihanien siskojen lisäksi uutisoin että tänään sain viimein siivottua monen viikon ponnistelun jälkeen, mikä aikaansai ilmeisesti hurjan piikin hyvää siivouskarmaa joka yhdistyi sisko-onneen sillä seurauksella että samainen pienin pikkusiskoista soitti ja ilmoitti että saan yhden jutun josta olen haaveillut pitkään.  Sellainen oikein muikea sisustushaave.  Ihan mahtavaa, toivottavasti saan loppuviikosta raportoida siitäkin. Niin ja lopuksi vielä: on minulla yksi pikkuvelikin, se on ihan mahtava myös :) 

I have three sisters who are all awesome. One of them (the middle oops,I meant the littlest one) made me this  picture of my little monkey, which I love.  I also love how much sister luck I've had, a thing I maybe should tell them myself sometimes.  Oh, hey sisters, you are great! In addition to having great sisters, I'm also sharing the big news that I did, in fact, clean the house today. Something I've been trying to get done for weeks now.  And by doing so, I created a massive chunk of good cleaning karma, which then joined my great sister luck resulting in my sister (the same one who gave the picture) calling me and telling that something pretty cool is coming my way. A big juicy piece of furniture I've been dreaming of for a loooong time. Let's hope I'll get to share more about that later this week!  And last but not least: I also have one little brother and he's pretty awesome, too :)

Marja mekkoa myöten - The Right Berry for a Dress

Paleleeko muut? Minua palelee niin ettei mitään saa alettua... No, toissapäivänä laatoitin kuistin lattian ja eilen palautin ylimääräiset laastit rautakauppaan. Piti ostaa uusi imuri nykyisen Frankensteinin tilalle (useaan kertaan teipattu ja korvaavilla osilla jatkettu), mutta meninkin ihan puihin hintalappujen edessä enkä osannut päättää. Näyteikkunasta bongasin kauniin mekon jonka kohdalla ei tarvinnut kauan mietiskellä ja ostin sen. Sitten tuli mieleen että voi kun olisin viime vuoden käsityömessuilta hankkinut sen puolukkasormuksenkin. Hillasormus on superherkullinen mutta puolukka olisi selvästikin oikea marja tähän mekkoon yhdistettäväksi. Pihlajakin sopisi. Nyt en vaan löytänyt Marikorun sivuilta tai muualtakaan yhtään kuvaa niistä puolukoista, täytyy siis ottaa yhteyttä ja kysyä saako niitä enää.  Ensin voisi kuitenkin hörpätä taas yhden kupin teetä, sitten ehkä tarkenee viedä takasta tuhkat pihalle että voi viritellä syksyn ensimmäiset tulet...

Anyone else feeling a bit cold?  I am, so much that I can't get myself started... Well, I did lay the porch floor tiles  the other day and yesterday I returned the leftover adhesive to the hardware store. I had planned to buy a new vacuum cleaner to replace our Frankenstein but I completely froze staring at those price tags and couldn't make a decision.  Then I spotted a beautiful dress in a window and had no problem at all buying it. Then I realised I really should have bought the lingonberry ring last year at the craft fair. Sure the cloudberry ring is still delicious, but clearly not the right berry for this dress. Rowan berries could work, too. There were no pictures of the lingonberry ring on Marikoru's website or anywhere else for that matter, so I'll have to contact the ringmaker to find out if they are still available. But first I need another hot cup of tea, maybe then I feel warm enough to take out the ashes from our fireplace so I can light this fall's first fire...

3in1

Neulominen se on sitten terapeuttista hommaa ja syksy myssyjen sesonkia.  Tässä viikon verran olen joka ilta pikkuisen tehnyt uutta myssyä eteenpäin ja vasta eilen kavennuksia aloitellessa aloin aavistaa että nyt on ehkä jossain kohtaa tullut hiukkasen liioiteltua.  Muutaman kerroksen vielä sinnikkäästi etenin ennen kuin jaksoin katsoa pipaa tarkemmin ja sitten saikin sen tavallisen neulontaterapian lisäksi vähän nauruterapiaa. Onhan mulla isohko pää, mutta ei se tätä täytä.  Aika kätevää tietysti että lapset istuivat melkein puoli minuuttia aloillaan kun kokeilivat mahtuvatko kaikki äidin pipoon - ja mahtuivathan ne.  Öö että tuota sattuuhan näitä... Mutta ihan ite tein.  Ja sen kyllä huomaa ;)

Knitting is very therapeutic and autumn is the season of knitting new beanies. I've been slowly knitting away for a week now, enjoying the lovely green and the furry yarn and the precious alone time I get every night. Guess it was all the pleasantness that kept me from realizing something was a bit off.  Like, seriously exaggerated. Still, I decided to knit some more before actually bothering to check anything... And when I finally did, boy did I get some therapy.  Laughing is good for you, right?  I do have a big head, but no way is it gonna fill this monster beanie! Something good came out of this mishap though, as I got the little monkeys to sit still for thirty seconds when we tested if they could all fit under my hat - which they did, of course. Umm... so... yeah... these things happen... But I made it with my own hands.  And it's painfully obvious ;)

Uusi tahti

Iso tyttö aloitti eka luokan, villimies eskarin.  Ensimmäisellä menee oikein hienosti, halusi hankkia herätyskellonkin ettei varmasti myöhästy ikinä.  On sellainen huolehtivainen aurinkotyyppi.  Jälkimmäisellä on vähän liikaa ruutia rauhalliseen ryhmässä oloon.  Viuh vauh. Ei muista reppua selkäänsä ottaa kun on niin kiire lähteä ja perillä on sitten niin paljon kokeiltavaa ettei ehdi kuunnella ja keskittyä siihen mihin pitäisi. Pienin marakatti on puhtia täynnä, tahtoisi kerhoon ja kouluun ja eskariin. Hänen opensa on kuulemma mukava dinosaurus ja luokkakavereina on pupuja. Niiden kanssa opetellaan juoksemista, tietenkin. Äiti, nyt minä menen, se sanoo monta kertaa päivässä ja sitten harmistuu kun ei pääsekään. Ja minä en meinaa millään pysyä näiden vauhdissa, olen ihan heikotuksen vallassa kun pitää elää aikataulussa ja marssia uutta tahtia.

Jennalta sain tunnustuksen joka piristi, kiitos siitä!  Tässä tulikin jo henkilökohtaista vähän tavallista enemmän, mutta ehkä eilistä postausta selventämään voisin paljastaa vielä että vaikka en viihdy valkoisissa huoneissa ja rakastan niitä värejä, niin talostamme on luultavasti tulossa valkoinen ja vaatekaapissani on hirveästi harmaata.

Tällä kertaa en laita tunnustusta eteenpäin, koska nyt tuntuu ihan ylitsepääsemättömän vaikealta valita seitsemän kivaa blogia kun niitä on tuolla kirjanmerkeissä varmaan sata. Ainakin. Kollektiivinen kiitos siis koko blogimaailmalle että olette olemassa ja piristätte väsyneitä äitejä :)

Sorry, mommy's too tired to translate today...

Suoraan purkista - Straight From a Can

Kuistin remontti on edennyt maalausvaiheeseen.  Tällä kertaa  tuli valkoista suoraan purkista.  "Vou, aika erikoisen värinen!" Ihmetteli esikoinenkin.  No, näin tällä kertaa sillä kuistilla on niin paljon ovea ja ikkunaa että värille ei ole oikein tilaa. En edes käsitä että sanoin noin! Sen keltaisen kiurutapetin olisin halunnut laittaa kuistin kattoon, mutta paneelithan sinne kuitenkin tuli.   Lattiaan tahtoisin jotain hauskaa ja värikästä ja kuviollista, mutta eiköhän siihen ihan peruslaattaa tule ellei käy ihan satumainen tuuri laattakaupassa.  No, viimeistään ne vaateröykkiöt ja kenkäkasat tuovat sitten sitä menoa ja meininkiä. Tämä valkoisuus vain saa oloni aina niin rauhattomaksi. Ei, kyllä tänne sentään jotain värikästä täytyy keksiä!

Oih!  kuva täältä

täältä

At the moment we're painting our porch. This time it's white straight from the can. "Wow, what a special colour!" , said out biggest monkey in disbelief. Well, there are two doors and a window on that little porch so there's not enough room for colour. Can't believe I just said that! I really really wanted to use the yellow skylark wallpaper on the ceiling, but we ended up using the safe panels instead. I would like it if at least the floor was colourful and fun and had a cool pattern, but it will probably be something very basic unless we get super lucky at the store. Oh well, the coat piles and that army of shoes are sure to bring some life around. Still, all this whiteness is making me feel a bit uneasy. No, we just have to get some colour here!

Kiurujen kaappi - Closet of the Skylarks

Ensiksi pahoittelut kuvien huonosta laadusta, pikku pokkarini ei oikein osaa käsitellä ilta-auringon herkkiä nyansseja...  Ja toiseksi: ihanaa!  Keltaiset kiurut pyrähtivät makkariin ja muuttivat tylsät vaatekaapit ja lonksu-ovisen komeron tyystin toisiksi.  Eivät ole enää hiljaisia, vaan rohkeita ja salaperäisiä. Homma vei aika kauan kaikkine mittailuineen ja leikkaamisineen, mutta illalla olo oli erittäin tyytyväinen.  Ruskea karvamattokin sai väistyä, nämä talon mukana tulleet räsymatot ovat paljon mukavammat katsella.  Vaikka edelleen olen sitä mieltä että kiurut pääsevät parhaiten oikeuksiinsa isona pintana (no niin no, tapetti on kai ehkä suunniteltukin seinää ajatellen), niin kyllä näistä pikku palasistakin irtoaa vahvaa tunnelmaa. Entiset ruskeat ovet saavat nyt lonksua yöllä ihan rauhassa, kiuruthan siellä selvästi pitävät menojaan. Niillä on lukkoon sopiva avain...

First of all, sorry about the poor quality of these pictures, my little camera can't quite seem to handle the lovely nuances of the evening sun... Secondly: I'm in love! The skylarks sprinted into our bedroom and turned those boring wardrobes and the closet with clanking doors into completely different creatures. Good bye to the silent and withdrawn and hello to the  bold and mysterious! It did take a big chunk of my day with all the measuring and the cutting and the pasting, but at the end of the day I felt so, so satisfied. I finally got rid of the brown woolly carpet, too,  and replaced it with these old rugs that came with the house.  Love the colours, love the relaxed feeling they give. Even though I still think the wallpaper looks best when spread on a large surface (well hello, it is called wallpaper), these little bits do manage to bring a very strong ambiance into the room. The formerly brown doors can keep clonking away at nights, now I'm sure it's just the skylarks. One of them has the key to that lock...

My Precioussssss

Kiurujen yöhön ihastuminen oli hidas prosessi.  Se alkoi oikeastaan ihan vastakkaisena tunteena mutta jossain vaiheessa ehdoton ei  muuttui ensin ehkäksi, sitten miksikäs eiksi ja lopulta palavaksi tapettirakkaudeksi.  Tiemme vain eivät kohdanneet rahoitusvaikeuksien takia. Olen ihaillut kiuruja kaukaa sisustuslehtien sivuilla ja täällä blogimaailmassa, mutta viime viikolla tarinaamme ilmestyi yllätyskäänne.   Joku kauppasi haavetapettiani keltaisessa pörssissä varsin sopuisaan hintaan. Kohtalo! Tänään hain paketin postista ja nyt minulla on kaksi rullaa säteilevää keltaista ja toiset kaksi rullaa unensinistä kiurujen yötä.  Ja saanko sanoa että mitkään kuvat (varsinkaan nämä) ikinä missään eivät ole tehneet näille oikeutta. Tähän sydän.  Ongelmaksi muodostuukin nyt se, että tätä on melkein sääli käyttää sellaisiin pieniin yksityiskohtiin mitä olin suunnitellut.  Tähän kuuluu kietoa koko huone!  Vaan ei auta itku markkinoilla, oma budjettini meni jo.  Äkkiä siis keltaiseen pörssiin ken halajaa keltaista kiurua, sinne jäi vielä pari rullaa.  Ostakaa ne sieltä pois minua kiusaamasta :)

At first sight I didn't love this classic wallpaper.  In fact, my feelings were quite the opposite.  But somehow, at some point the absolutely not turned into a maybe, then a why not and finally I was deeply in love. But my love seemed hopeless, as I never could afford even one roll of the night of the skylarks. So I had settled for admiring my beautiful skylarks on pages of magazines and on the walls of many a bloggers homes. But last week our lovestory took an unexpected turn, as I saw someone selling my beloved wallpaper online - and the price was a bargain! Fate! Today I got my package, and now I have two gorgeous rolls of the beaming yellow and another two rolls of the dreamy blue wallpaper. And may I just say that no picture ever (these ones especially) has done justice for this pattern. A big heart here. But, now I have a problem. The wallpaper is so gorgeous it's a shame to use it in such little details as I have in mind.  Night of the skylarks is at it's most beautiful in volumes! But, my budget is gone, nothing I can do. So, if anyone is in desperate need of yellow skylarks, go and google, a couple of bargain rolls are still there waiting to be found.  Please by them so they'll stop tourmenting me :)

Big Love

Kas tässä kankaapainantakokeilujeni ensimmäinen tulos :)  Muutaman kömmähdyksen jälkeen sain kuin sainkin yhden rakastuneen kaskelotin onnistumaan.  Ihan virheetön se ei ole mutta seuraavaksi tiedän kokeilla taas vähän eri tavalla...  Kaskelotille on jo kavereitakin piirrettynä ja innostus on kova päästä harjoittelemaan lisää.  Tästä tuli sitten kassi, vuoren tein miesten paidasta kun siinä oli tuo kätevä kännykkätaskukin valmiina.  Joko mainitsin että tämä on hirveän hauskaa puuhaa?  No se on!

Behold the result of my very first screen printing attempt :)  After a few oopsies I managed to get one happy cachalot done.  It's not flawless but next time I know better to try and do this a bit differently... I drew a bunch of friends for the cachalot, too, can't wait to practice some more.  This one I made into a bag, the lining is made from an old mens shirt as it had that handy pocket just big enough for my cellphone ready. Did I mention how much fun I had? Well, a lot.  Like, cachalot. 

Haaveilua - Daydreaming

Navetan ylisillä on valtavan korkea ja komea tila johon saisi vaikka mitä.  Koko navettaan saisi vaikka mitä mutta sen vaikka mitän toteuttamiseen ei ole rahaa.  Haaveilu on onneksi vielä ilmaista joten keskityin siihen. Sijoittelin ylisille suuria työpöytiä, värikkään sohvan, paljon tyynyjä ja oikein suuren ikkunan päätyyn, sellaisen jonka voisi ehkä avata kokonaan.  Mattopuutkin mahtuisivat sekaan heittämällä ja ompelupiste myös. Ja pyykkinaruja joilla voisi kuivata painetut kankaat.   (Sain äidiltä seulan lainaksi ja innostuin niin että ajattelin alkaa kankaanpainajaksi).  Ei kai auta muu kuin tehdä taas lotto ja toivoa parasta.  Jos joskus potti osuu kohdalle ja pääsen rakentamaan unelmaa niin ensi töikseni maalaan puumerkin tuohon Tuomen Annin tekemän alapuolelle.  Mistähän mahtoi Anni unelmoida?

Our old barn has a big old attic just made for daydreaming. The whole barn is just perfect for different work spaces but we don't have the kind of money to build them.  Lukcily the daydreaming thing is free and so I did some of that.  I stood in the attic and pictured big tables, a colourful sofa and cushions for resting and  a gigantic window to let even more light in. And I don't exactly know what's english for a rug making machine, but one of those would fit there nicely as would my sewing machines.  Oh, and lots of clotheslines to hang my hand printed things.  (My mom lent me her printing screen and I'm so in love with it I'm gonna be a fabric printer when I grow up).  So let's hope my luck with the lottery numbers changes.  And if I ever do win me a big pile of money and get to build that dream studio, the first thing I'll be doing is painting my name under that of Anni Tuomi. I wonder what she used to daydream about...

Ikisuosikit - All Time Favourites

Homes & Gardens 2/2006

Talo & Koti 11/2009

Divaani 2/2009

Olen odottanut neljä vuotta että jostain portaalleni ilmestyisi oikein pompöösi mahalipasto.  Maalaisin sille raidat ja se alkaisi oikein lupsakaksi eikä mahtailisi enää kenellekään.  Vielä en ole lipastoon päässyt käsiksi mutta eihän sitä tiedä jos joskus onnistaa...  Idea on niin hauska että sen toteuttamista jaksaa kyllä odottaa.  Vanhoja lehtiä selatessa katselin lipaston kuvaa ja kyllä se edelleen tuoreelta näyttää.   Yhtälailla minuun jaksaa vedota väripaljous.  Alimmaisen kuvan makkari on superihana. Runsas ja värikäs mutta silti raikas eikä liian sievistelevä.  Täällä lisää kuvia Isabella Smithin kotoa jossa tuo superihana makkarikin on. Joo, että siis rentous ja värit: ihan ikisuosikkeja!  

I've been waiting four years for someone to bring me a really  pompous chest buffet. I'd paint some cool stripes on it and it would turn into the most pleasant, laid-back piece of furniture you ever saw.  I still haven't gotten my hands on one, but I think the idea is so cool I'm ready to wait some more...  I came across the picture while browsing through some old magazines and it still looks fresh and very appealing to me.  Equally ever-appealing is the colour on colour look. The bedroom in the last picture is just awesome. It's so colourful and playful without looking too precious.  Over here are some more pictures of Isabella Smith's home. So: laid-back and colourful, my all time favourites!

Tikkejä - Stitches

Siskon kirjoma ihana tyyny on aika kulunut, se kaipaisi  paikkaavia tikkejä sinne tänne.  Harkitsin jo toimeen ryhtymistä mutta tulin siihen tulokseen että mielentilani ei nyt ole noin tarkkaan puuhaan sopiva.  En toisaalta tiedä onko koskaan.  Joka tapauksessa kehitin homman joka antaa käsille töitä mutta antaa aivojen levätä. Tik tik tik summittaista viivaa täkin pintaan.  Varsinainen kapioarkun aarre tämä. Mutta kuopus tykkää ja tikkaaminen on merkittävästi vähentänyt äkäilyäni.  Jatkan siis tikkailua vaikka sormenpäihin sattuukin jo kahdenkymmenen rivin jälkeen...

The lovely cushion embroidered by my sister is in need of some mending stitches. I was thinking about getting to it but decided I'm not in a very suitable state of mind for such a pedantic project.  Then again, don't think i ever am.  Anyways, I came up with something that keeps my hands busy but lets my brain take a much needed rest. I started stitch stitch stitching away sketchy lines on a blanket. not the most exquisite piece of work but my little girl likes her blanket and the stitching has significantly toned down my terrible mood. So I'm sticking with my stitches even though my finger tips are already hurting after just twenty lines...

Hiirulainen - Mousy

Tuo toinen sohva on oikea hiirulainen.  Ihan sievä se on mutta sulautuu lattiaan ja häviää nurkan hämärään niin helposti että harmittaa. Tiedän, itseppä kankaani ostin, mutta siellä kaupan kirkkaissa valoissa se kyllä näytti paljon eläväisemmältä... No jaa, kyllä me varmaan kuitenkin pärjätään, näin alkuun taistellaan harmautta vastaan sohvatyynyillä.  Talvella ostetut Amy Butlerin kankaat päätyivät sitten kuitenkin tyynynpäällisiksi kun en saanut piirrettyä mekon kaavoja. Sitäpaitsi näin saan ihastella niitä kaiken aikaa, mekko olisi kuitenkin enimmäkseen kaapissa...

The other sofa is so mousy I can barely stand it. The grey would be ok if it didn't blend in with the floor and dissappear in the corner so easily.  I know, I bought the fabric, but it did look a lot nicer under the bright lights of the fabric store...  I guess we'll get along eventually.  For now I'm fighting the grey with colourful cushions. I had planned to make a nice dress out of those Amy Butler fabrics I got last winter, but since I never felt like drawing the patterns I gave up and made some cushions instead. At least I get to admire the pretty fabrics a lot more now.  The dress would have been kept in the closet most of the time anyway...

Printti ja pisto

Harrastekirjoja löytyy laidasta laitaan, mutta tämä on sellainen paketti että on ihan pakko suositella! Printti ja pisto antaa kunnon välineet ja neuvot kankaan koristeluun painokuosin suunnittelusta sen toteuttamiseen, kirjontaan, leimasimiin, tahnaan ja vaikka mihin. Tykkään siitä miten kaikki on saatu kuulostamaan täysin mahdolliselta: tee vain näin ja noin et voilà, upea liina on valmis!  Pakko päästä kokeilemaan, vieläköhän äidillä on se vanha seula jossain kaapissa...  Ja kun kankaanpainannasta puhutaan niin pakko mainita taas paapiin blogi, varsinkin kun siellä on juuri arvonta käynnissä.  (Jostain syystä linkin teko ei nyt onnistu, mutta vasemmassa sivupalkissa on tuo kuvake josta blogiin pääsee)

...Jus recommending a really great finnish book about decorating fabric.