Pinnasängylle uusi elämä - a New life for Baby Crib

Tallista löytyi tämäkin vanha päästävedettävä pinnasänky josta suunnittelin sohvaa leikkihuoneeseen. Ajatus unohtui toviksi monen muun jutun alle, mutta sitten katsoin Ratulan ja siellähän oli sama idea! Lopputulos oli niin mukavan näköinen että tähänkin hommaan tuli vauhtia. Siippa on jo poistanut pinnat toiselta reunalta ja pohjarakennekin on aluillaan. Sänky on sen verran kevytrakenteinen että lisätuki on tarpeen, toivottavasti sitä saadaan luotua tarpeeksi ilman kovin rujon näköisiä ratkaisuja... Tykkään sängyn rauhallisista muodoista ja tästä tulee varmasti nätti jos kaikki sujuu hyvin. Ratulastakin tykkäsin, juuri sopiva tunnelmapala katsottavaksi rauhassa silloin kun muksut nukkuu. Paitsi että minä katsoin kyllä netistä keskellä päivää, meillä kun on noita antenniongelmia joihin ei kerkiä puuttumaan... Liian paljon parempaa tekemistä :)

We found this old adjustable baby crib in our barn - where else. I had planned to turn it into a sofa for the playroom but the idea got burried under a bunch of other ideas. That is until I saw the first episode of Ratula. They happened to have the same idea, and seeing the wonderful result really inspired us to get on with it. Hubby has already removed the spokes from one side and started buildig a new structure for the seat. I hope we'll be able to make the structure strong enough, because if we pull this of it's going to be quite lovely I think. I thought Ratula was lovely,too. It was just the kind of show I love to watch after the kids have gone to bed. Exept that I watched it online in the middle of the day because we are still having problems with the antenna. There just never seems to be time to fix it... Too much better things to do, I guess :)

Merenneitoja - Mermaids

Mitä saadaan kun yhdistetään kalamies, innostuja ja tekevät kädet? Minun siippanihan se. Innokas kalamies - joka nykyisellään aika harvoin ehtii kalastamaan - kyllästyi aikanaan syytämään rahaa kaupan uistimiin ja päätti tehdä semmoisen itse. Ensimmäinen oma uistin syntyi viinipullon korkista ja oli ehkä rumin mitä on nähty. Mutta siitä se ajatus lähti ja tähän on tultu, merenneitoihin. Alkuun ne veistettiin kokonaan käsin, mutta nykyään neidot esisorvataan siipan veistämän mallin mukaan balsasta. Sorvatut neidot vuollaan ja hiotaan vielä kuitenkin käsin lopulliseen muotoonsa, minkä jälkeen niihin laitetaan runkolangat, tehdään pohjalakkaus ja sitten maalataan (kasvot ja yksityiskohdat ovat langenneet minun tehtäväkseni). Tämän jälkeen seuraa pintalakkaus, uimalappujen laitto ja viimeiseksi lisätään koukut. Kalat tykkää - mutta niin tykkää kalamiehetkin! ;)

What do you get when you combine a fisherman, an enthusiast and skillful hands? Why, my hubby ofcourse. Being an avid fisherman, he got tired of buying those ready-made boring lures and decided to start making them himself. He made the first one out of a cork and it must have been the ugliest lure ever created. But that's how it started and this is what eventually came of it. Mermaids. The mermaids were originally carved by hand from scratch, but these days they are pre-carved mechanically using a model my hubby made. After the pre-carving the mermaids forms are carefully finished by hand after which they get a wire skeleton. Then they are varnished before painting (the faces and other details are my job). And then, finally the swimming lips and hooks finish the job. And the girls are loved by all the fishes - and by all the fishermen, too! ;)

Isomolla - Big Dolly

Tein isomollan pari vuotta sitten tyttärelleni synttärilahjaksi. Tätä samaa kaavaa käytin apinapoikaankin, ja mietin tässä paria muutakin hahmoa jotka voisin toteuttaa... Mollassa muuttaisin nyt pari asiaa: kasvot saisivat vähän väriä koska näyttävät silmääni nyt vähän valjuilta. Ja sitten tuo tukka. Tietääkö joku hyvän kikan millä lankatukan saisi edes vähän paremmin pysymään kuosissa? Juuri letitettynä se on kyllä sievä, mutta jahka lapset taas pääsevät vauhtiin ei tämän nuken kuontalo pysy ihan kyydissä mukana :) Taidan yhteen vielä kokeilla lankatukkaa niin että ompelen sen päähän ihan kauttaaltaan kiinni, katsotaan miten se sitten toimii. Tälle voisi kutoa ensiavuksi myssyjä, niiden alle piilotan omankin tukkani silloin kun se ei oikein ole aisoissa!

I made this big dolly for my daughter as a birthday gift a couple of years ago. I used the same pattern for the monkeyboy, and I'm going to make more variations when I have the time. There are two things I would change if I made this dolly now. First I would give her face a little more colour, as it looks a bit plain to me. And that hair... Does anyone have any idea how to keep yarn hair looking neat? Sure the hair looks pretty now that I just braided it, but it just doesn't stand a chance against the kids :) I'm going to give the yarn hair another go, though, but this time I'll sew it on as thoroughly as I can. Let's see what happens. Me thinks the big dolly needs some knitted hats. That's what I do when I have a bad hair day. Hide the mop under a hat!

Päivänsäde - My Sunshine

Tein päivänsäteelle aurinkoisen paidan. Siinä on rypytystä miehustassa ja takana ja helmassa jänisotus siskon tyyliin toteutettuna. Kangasta riittää vielä pariin juttuun, josko tehtäsi yhteen dinosauruskuvio. (Kuvassa dinosaurus pelastaa lammasta, koska dinosaurukset ovat vahvoja. Urotyön jälkeen se meni linnaansa syömään omenaa.) Tyttö on muuten nykyään päättänyt ettei pidä housuista. Pöksyt korvataan värikkäillä hiuspompuloilla joita vedetään polviin sekä nilkkoihin ja sitten tyytyväisenä tepsutellaan menemään ja välillä ihastellaan upeita koristuksia. Olisikohan saanut inspiraation Pepiltä, näitä kuvia on tykätty katsella loputtomiin:

I made my sunshine a sunny shirt. It has little foldings on the front and the back and a rabbit creature who looks a lot like the ones my sister makes :) There's enough fabric to do a couple of other things, and I guess we'll have to decorate one with a dinosaur. (By the way, in the picture the dino is saving that little lamb, because dinos are very strong. After he was done being a hero, the dino returned to his castle and ate an apple). Our sunshine has decided she does not care for pants. Instead she usually wears colourfull ponytail holders around her ankles and knees and seems very pleased with her idea. I think she might have been inspired by Pippi, as she spends a lot of time looking at the wonderfull pictures in her book!

Apinapoika - Monkey Boy

Kummipoika sai synttärilahjaksi apinapojan. Hän ei kuulkaas olekaan mikä tahansa apina vaan kuulemma Utelias Vili. Ihan hyvin tulivat juttuun, Simo ja Vili. Tosin Simoa on helppo miellyttää: yksi suosikkilahjoista oli pino post-it lappuja, niitä oli ollut ihana liimailla pitkin taloa... Mahtavaa olla kolmevuotias!

I made my godson this monkeyboy for his birthday. As it turns out this is no ordinary monkey, no, you see it's Curious George himself. They got along fine, Simo and George. Although it's easy to make Simo happy: one of his favouritest presents was a stack of post-its. He had a blast sticking them on the walls... it's good to be a three-year-old!

10 asiaa minustakin

1. En ole uraputki-ihminen. Lapsena haaveilin tulevaisuudesta Titanic-sukeltajana. Olen aina ollut taipuvainen romantisoimaan asioita ja pienenä unelmoin kuinka valtavan jännittävää olisi sukellella Titanicin hylyssä luurankojen seassa, nostaa ylös vanhoja haarukoita tai korulippaita ja saada selville asioita sinne jääneistä ihmisistä. Saattaa kuulostaa kolkolta, mutta itse näin sen niin että halusin kaikkien tietävän asioita mieluummin menehtyneiden elämästä sen sijaan että uudelleen ja uudelleen käytäisi läpi yksityiskohtia heidän surullisesta kohtalostaan. En oppinut uimaan joten tämä haave jäi.

2. Minulla on ylikehittynyt sisäinen lapsi. Tätä tilaa on vain vahvistanut yli kuusi vuotta kestänyt kotiäitiyteni. Lapsekkuuteni näkyy sekä hyvässä että pahassa: innostun helposti ja leikin sujuvasti lasten mukana jos sitä kaivataan, mutta saatan myös hyppiä raivoisasti tasajalkaa kun joku kaataa maitolasin kolmannen kerran ruokapöydässä. Jälkimmäisen kaltaisia reaktioita koitan toki vältellä parhaani mukaan, mutta aina en siihen kykene.

3. Saan aika pienestä aikaan onnen tunteita. Luulen että tämä on perua lapsuudenkodistani. En osaa tarkkaan sanoa kuinka koulaannuin tällaiseksi, mutta pystyn seuraamaan vaikka siilin lyllerrystä helposti pari tuntia. (Paitsi että siilit eivät lyllerrä, niillä on pitkät sääret joilla ne ylevästi... liikkuvat. Siilin askel vaatisi ihan oman verbinsä, sopivaa en keksi millään näistä olemassa olevista). Siilien ja muiden luontokappaleiden seurailun lisäksi vaikkapa kesätaivaan tuijottelu aiheuttaa helposti lämpimän onnen aallon. Luulen että avain sellaisen tuntemiseen on pysähtymisessä, siinä että päästää hetkeksi irti ja keskittyy vastaanottamaan mitä tarjolla on.

4. Yhtä herkästi joudun surun tai liikutuksen valtaan. Itken vaikka silloin kun urheilija ylittää itsensä tai jos katson Extreme Makeover ohjelmaa. Siis sitä missä rakennustiimi tekee amerikkalaisia unelmataloja kovia kokeneille perheille. Voi sitä tunnekuohun määrää kun ovien takaa paljastuu poreammeita ja harrastehuoneita mitä ihmeellisimmin lisukkein samalla kun kerrataan miten kovaa elämä onkaan ollut. Oikeita kauheuksia olen huono kestämään. Uutisissa näytettiin kenties jo kymmenisen vuotta sitten eräs klippi joka tulee vieläkin painajaisiini. Kyseinen pätkä sai arvostetun palkinnonkin, minkä tavallaan ymmärrän, mutta toisaalta en. Että joku palkitaan siitä että sattui kuvaamaan jotain niin kauheaa.

5. Poltin juuri makaroonit pohjaan. Tämän takia pitäisi aina muistaa käyttää munakelloa. Unohdun helposti tekemään yhtä vaikka pitäisi oikeasti tehdä toista. Kaikki tärkeä täytyy myös kirjata ylös kalenteriin, muuten on aika hatarat mahdollisuudet että muistaisin.

6. Jos en saisi nauraa, olisin maailman huonotuulisin ihminen. Väännän huumoria vähän kaikesta, silloinkin kun on paha olla ja sattuu: kun nauraa itselleen kilven on helpompi kestää ikäviä asioita. Lasten kanssa naurua riittää enemmän kuin tarpeeksi. Vaikkapa silloin kun poika tulee valtavan onnellinen hymy kasvoilla kertomaan että "äiti nyt tuli mahtava junapieru, kuulitko?" Sellaisia tapauksia nauretaan porukalla.

7. Iso osa kuuntelemastani musiikista on ollut melko synkeää. Myöhäisteininä podin maailmantuskaa grungea kuunnellen ja ompelin villapaitaani anarkian merkin. (Tahran kohdalle). Edelleen pidän siitäkin musiikin lajista, mutta en kuuntele raskasta musiikkia enää usein koska se saa muksut hyppimään riemukkaasti pitkin seiniä. Yksi tärkeimmistä kappaleista minulle on kuitenkin Beatlesin Dear Prudence. Sitä kuunnellessa saan otettua etäisyyttä pahaan oloon ja pistettyä asiat oikeaan perspektiiviin helpommin.

* 60-70 -lukujen rock on lähinnä sydäntäni, kiitos Jake Nymanin ja Onnenpäivät -ohjelman jota kuuntelin 13 vuotiaasta aina siihen saakka kun se hävisi Radiomafialta.

8. Minusta tulisi melko huono pokerinpelaaja. Korttien kanssa pärjään, mutta sitä pokerinaamaa minulla ei ole. Minusta näkyy heti päivän mieliala, nukuttujen tuntien määrä ja se jos en tykkää jostakin asiasta tai ihmisestä. Jos suivaannun jostakin minun on lähes pakko sanoa mielipiteeni ja jos olen nähnyt jotakin kivaa se on heti esiteltävä kaikille. MOT.

9. Jos voittaisin lotossa kunnostuttaisin ison vanhan navettamme kädentaitotalliksi. Siellä olisi pajoja sekä minulle että siipalle. Puusepänverstas, vaappupaja, savipaja, maalaustila, ompelutilat ja yläkerrassa avara näyttely- mietiskely- nautiskelutila. Ehkä sen lattiaan saisin maalattua sen pilvitaivaan jota suunnittelin talon yläkertaan. Olipas hyvä ajatus, näin teenkin! Siis heti kun voitan lotossa.

10.

En osaa haastaa ketään erityisemmin, mutta tarttukaa ihmeessä tehtävään jos tuntuu mukavalta :)

Huolimummo - The Worry Granny

Se oli ihastusta ensi silmäyksellä kun Mummon löysin. Anni Nykäsen piirtämä hahmo on pitelemätön kuin Pikku Myy ja häpeilemätön kuin Haisuli, mutta ryppyjä hänellä on enemmän kuin yhdelläkään näkemälläni sarjakuvasankarilla aiemmin. Niin paljon että niitä tuijottelee ihan ilokseen :) Viime viikonlopulle osui mummolöydön lisäksi myös siskoni synttärit, ja niin kävi että nämä kaksi asiaa yks kaks yhdistyivät päässäni ja syntyi yllä näkyvä otus. Hän on huolimummo. Takana on tasku jonne voi piilottaa lapulla kaikki huolet ja ärsytykset ja antaa Mummon ottaa ne käsittelyyn. Ilme hänellä on enemmän kuin vakuuttava: tämä Mummo näyttää joutaville murheille tupenrapinat! Lahja oli mieluinen ja irrotti mojovat naurut. Voihan tätä pitää unikaverinakin, tai jos oikein haluaa säväyttää niin pistää taskuun vaikka bonuskorttinsa. Takuuvarma keskustelunavaaja S-marketin kassalla!

It was an instant crush when I found Granny. This character drawn by Anni Nykänen is as tamless as Little My and as blatant as Stinky, but has more wrinkles than any cartoon hero I've ever seen. She's got so much of them in fact it's a joy to look at them :) So I was reading the strips and trying to come up with an idea for my sisters birthday gift when bam! Just like that it all came together and above you can see my creation. It's the Worry Granny. You can hide all your worries and irritations in her pocket and let her take care of them. Having that expression on her face it's pretty obvious this Granny is ready to kick some bums. My sister loved the gift and had a good laugh with it. She can use it as a sleeping buddy, too. Or if she wants to make a fashion statement she can keep all her bonus cards in it. Now that would be sure to start a conversation at the grocery shop!

Sisko osaa - My Sister Can

Siskolla on silmää hauskoille kankaille ja siitä taidosta olen kateellinen. Itse tartun liian harvoin railakkaisiin retrokuoseihin vaikka niistä saa näin söpöjä juttuja :) Suloinen pikku peitto on siskon käsialaa ja niin hieno että aloin miettiä samalla idealla toteutettuja verhoja! Täytyykin vähän kaivella kangaskaappia sillä silmällä...

My sister can pick the most fun fabrics and of that I'm forever jealous. I really should get more of those lively retro-patterned fabrics 'cause they make the cutest things :) The adorable little blanket above is made by my sister, and I love it so much I think I might make curtains in the same style! I've got some rummaging to do in the fabric stash...

Pippuritakki - Pepper Jacket

No en kyllä ymmärrä miten muotibloggarit kuviaan räpsivät, oma sessioni ei oikein mennyt tyylikkäästi :) Mutta ei se mitään... Kuvat eivät ehkä ole tarkkoja, mutta eiköhän näistä välity takin idea, malli, ihanuus ja se missä tilassa talo on kun äiti on ommellut pari päivää. Pippuritakki onnistui hienosti. Se olisi ihan täydellinen jos olisin hoksannut upottaa taskut sivusaumoihin ja kangasta olisi ollut kuusi senttiä enemmän pidempää helmaa varten. Mutta näinkin olen enemmän kuin tyytyväinen, tämä takki tulee varmasti olemaan käytössä! (Heti kun saan napit hankittua, tarpeeksi isoja ei kaapista löytynyt). Takintekotaito on siis edelleen hallussa vaikka ensimmäinen hiha pitikin istuttaa kolme kertaa ennen kuin näytti hyvältä. Pippuritakki tarvitsee kaverikseen pitkävartiset lapaset, sellaisia tekemään hetikohta kunhan nyt ensin otan niskastani kiinni ja siivoan.

Well I don't get how those fashion bloggers do this, 'cause my photoshoot was far from stylish :) But that's ok... These photos might not be the sharpest ones, but I think you can see the idea, style and loveliness of my jacket - as well as the state our house is in after mommy had a couple of sewing days. My pepper jacket is great, and it would be perfect if I had put the pockets in the side seams and had two inches more fabric to make the hem longer. But I really love it the way it is and I can't wait to wear it. (I'll just have to buy some buttons first). So, turns out I've still got the jacket making skills, although it took three tries before I got the first sleeve to fit properly. Now the pepperjacket needs some long, fun mittons. I'll get to that as soon as I've done some serious cleaning around here.

Itselleni - For Myself

Pätkä pippuritweediä (jos ei olla turhan tarkkoja tweedin määrittelyssä) riittää juuri sopivasti lyhythihaiseen syystakkiin. Sakset olivat ainakin vähän tylsyneet, kohta selviää miten on käynyt takintekotaidoilleni... Täytyykin ilmoittaa siipalle että tänään on ompelupäivä!

There's just enough of this salt and pepper tweed (using the term tweed loosely), to make a short-sleeved jacket. The scissors had gotten a bit dull, soon we'll see how my jacket making skills are doing these days... I'll have to inform the hubby it's a sewing day today!

Molla ja Pöö - Dolly and Boo

Molla ja Pöö lähtevät pitämään seuraa pienelle tytölle ja pienemmälle pojalle ja siivouksen aloittaminen lykkääntyy tänäkin aamuna kun tuli taas tarve järjestää pieni sessio kameran kanssa. Mollan hame on käännettävä, Pöö mukavan pehmeä ja he sopivat hyvin yhteen :)

Dolly and Boo are going to be keeping company to a little girl and a littler boy and housework is at a halt again because I just had to organize a photoshoot again. Dollys skirt is reversible, Boo is cuddly and they are sweet together :)

Täydellinen - Perfect

täältä

Siippa kyllä sanoi että ei sinistä, mutta minusta peipon munien kuori onkin ihan oma värinsä. Ajatus että maalaisin hyllyn valkoiseksi saa minut hermostuneeksi. Ei se nyt vaan käy. Kalustevanhus on viettänyt elämänsä ensin järkevänä kaupanhyllynä ja sitten likaisena romunkerääjänä - johan sen on aikakin päästä vähän irrottelemaan!

Hubby did say "not blue", but I think robins egg is a colour of its own. Not blue at all. The thought of painting this shelf white makes me nervous. It won't do, I won't have it. That old piece of furniture has spent its life as a rational store shelf and then a dirty rubbish container - it's about time to get some colour in its life!

Spagettia, kurpitsoita ja merirosvo - Spaghetti, Some Pumpkins and a Pirate

Harrrr... Kiekuraiset kurpitsat kasvattivat hauskoja mollukoita, kaikki vähän eri muotoisia ja värisiä. Merirosvomolla on menossa lahjaksi mutten malttanut olla leikkimättä vähän ennen paketointia. Hän tykkää kurpitsoiden lisäksi myös spagetista. Kuopuksen ensimmäinen yö ilman tuttia takana, ajatus pomppii jotenkin irrallisemmin kuin tavallisena aamuna...

Harrr... Our curly pumpkins grew into these cuties of fun shapes and colours. The pirate doll is a present but I couldn't resist playing a bit before wrapping her up. She likes both pumpkins and spaghetti. Last night was our youngest daughters first one without a pacifier. That might be why it's feeling a bit random inside my head this morning...

Tanssivat mehiläiset - Dancing Bees

Kesken mollien teon piti testata yksi mehiläisidea jota piti sitten vähän parannella pari kertaa. Näistä kolmesta olen tyytyväisin viimeiseen kaveriin: sen erottaa toisista kirjottu suu ja toisella puolella oleva nukku-ilme. Arvelin että tällaiset olisivat vauvaikäisille mieluisia, mutta testauksen suoritti kuitenkin kolme vaihtelevan ikäistä ja eri sukupuolta edustavaa henkilöä jotka valittiin paikallaolon perusteella. Tyttö 1v 8kk totesi: "Memminen, taassimmaan!"ja rupesi tanssimaan, poika 5 vee sanoi "rrrRrraaaaah!!" ja rupesi tanssimaan tosi kovaa ja isosisko 6,5vee pomppi kuin balleriina ja antoi niin pitkän analyysin etten sitä enää kykene muistamaan, mutta positiivinen oli :) Testi läpäisty, mehiläiset hyväksytty.

I was making the dolls when I had a bee-idea I just had to try out - and then improve it a couple of times. Out of these three guys I like the last one best. It has embroidered eyes and mouth and a sleepy face on one side. I figured these would be nice for little babies, but we tested the "product" using three kids of different age and gender (chosen on ground of being there). A girl, (20 months) noted: " Bee, dancing!", and started dancing, a boy (5 years) said "rrrRrraah!" And started dancing wildly, and the big sis (6,5 years) skipped around all ballerina-like and gave the longest analysis - of which I can't remember anything but it was all very positive. Test passed, bees approved.

Edistyy - Progress

Siippa on tehnyt ison työn kauppahyllyn puhdistamisessa. Paksu maalikerros on poissa ja vanhimmat tiukassa olevat värit on hiottu ja pahimpia lommoja kitattu. Öljytahraiset jauholaaritkin on hiottu puhtaaksi ja vetimiin tuhrittu maali poissa. Enää laatikot ja laarien kannet jäljellä, sitten hyllyn voi kantaa sisälle ja aloittaa maalaamisen. Tänään juolahti yhtäkkiä mieleen ettei kukaan muistanut tarkistaa mahtuuko tämä korkea komeus olkkariin. Nopsa tarkistus ja helpotuksen huokaus: mahtuu se.

Hubby has been working hard with this general store shelf. The thick layer of paint is gone and everything has been sanded and the worst dents fixed. The oil stains from the flour bins are gone as well as the paint smudges from the pullers. Only the drawers and the flour bin lids are left, after they're done this shelf is ready to be darried inside for painting. Today it occurred to me that we hadn't checked whether the high shelf actually fits in the living room . A quick check and a sigh of relief: it does.

Idea jonka olisin halunnut saada! - An Idea I Would've Loved To have!

Katsokaa nyt miten hieno! Aina välillä kadehdin oikein olan takaa toisten saamia mahtavia ideoita ja tässä on kyllä yksi! Upeasti toteutettu nukketalotyyny jonka etuseinän saa rullattua sivuun ja alta paljastuu suloinen koti. Tyynyn saa kätevästi seinälle roikkumaan ja päällinen on irroitettava joten se on helppo pestä. Niin kätevää! Voiko hienompaa olla? Cakies singahti oitis blogisuosikkeihini tällä jämäjutuista valmistetulla jättityynyllä. Taatusti mieluinen synttärilahja pikkutytölle jonka ilmekin kertoo että ilahtumisen määrää ei aikuisen asteikolla osaa edes mitata :) Haluaisin tehdä itselleni sellaisen megaversion johon mahtuisi itse huonona päivänä ryömimään, tuossa köllötellessä ei millään jaksaisi kovin kauan mököttää!

Just look how awesome it is! Every now and then I get really jealous of all the great ideas others have had, and boy, this one sure is turning me green! A big cute dollhouse pillow with a front wall flap you can roll on one side and play in the pretty little rooms inside. It can be hung on a wall and the pillow cover is removable so that it's easy to wash. So clever! Could it get any cooler? I added Cakies to my favourite blogs right away. This was surely a perfect birthday present for the little girl, and judging by the look on her face she's so happy it can't even be measured by a grown-up scale :) I'd love to make myself a mega-sized version of this so I could crawl inside it on a bad day. There's no way I could be grumpy for long in there!

Mollia - Dolls

Nämä kaverit on kaikki tehty samaa kaavaa käyttäen. Pienillä muutoksilla sekä kuoseja ja materiaaleja vaihtelemalla saa kuitenkin luotua liudan ihan erilaisia hahmoja. Kaikkia näitä ompelen lisää, ihan ensiksi pikkumollia. Ehkä pari punahilkkaa, seiloreita, mitä nyt keksitään tässä... Monet synttärit edessä ja ehkä joulumyyjäisiäkin voi jo miettiä.

These little guys have all been made using the same pattern. With small alterations and different materials you can create a bunch of variations . I'm going to sew more of them, starting with the little dolls. Maybe a couple of Little Red Riding Hoods, some sailors... let's see what we can come up with... There's lots of birthday parties to come and I'm already thinking about the christmas sales.

Tilkkuja, pilkkuja, ruutua ja raitaa. Mollien kädet aluillaan - mikäli ompeluinto menee ohi tätä voisi käyttää koristeena :)

Scraps, dots, gingham and stripes. Doll hands in the making - if I get sick of sewing I can always use this as decoration :)